Urheilevien koirien tuki- ja liikuntaelinsairaudet
Urheilevien koirien tuki- ja liikuntaelimistöltä vaaditaan paljon
Koiraurheilu on Suomessa ja maailmalla paitsi suosittu harrastus, myös yhä useamman ihmisen ammatti. Koiraurheilulajit kuormittavat koiran tuki- ja liikuntaelimistöä eri tavoin. Esimerkiksi agilitykoirilta vaaditaan vauhtia, ketteryyttä ja hyvää tasapainoa, kilpajuoksijoilta vauhtia ja voimaa sekä rekikoirilta lihasvoimaa ja kestävyyttä. Eri lajeja harrastavilla koirilla havaitaan usein lajityypillisiä vaurioita joko akuutteina traumoina tai toistuvan harjoittelun aiheuttamina rasitusvammoina. Urheilevat koirat vaativat oikeanlaista trenaamista, huolellisen lämmittelyn ja jäähdyttelyn sekä säännöllistä tuki- ja liikuntaelimistön huoltamista pysyäkseen parhaassa mahdollisessa suorituskunnossa. Muutoksiin esimerkiksi suorituskyvyssä tai treenihalukkuudessa tulee puuttua välittömästi, jotta hoito päästään aloittamaan mahdollisimman aikaisin, paras mahdollinen hoitotulos saavutetaan ja koira pääsee mahdollisimman pian jatkamaan työskentelyä omalla suoritustasollaan. Lihaksiston tutkiminen treenien jälkeen on hyvä tapa, sillä kaikki vauriot eivät aiheuta näkyvää ontumista.
Ennaltaehkäisy
Lihas- ja jännevaurioita voidaan ennaltaehkäistä huolellisella lämmittelyllä sekä ennen suoritusta tehdyllä venyttelyllä. Lihasvauroiden parantumiseen on varattava riittävästi aikaa. Vaurioituneet lihakset ovat herkempiä uusille vaurioille.
Luu ja pehmytkudokset kehittyvät jatkuvasti niihin kohdistuvan rasituksen mukaisesti. Urheilukoiran harjoittelu on suunniteltava niin, että se valmistaa koiraa lajikohtaiseen suorittamiseen. Treeniohjelmassa on tärkeä olla myös riittävästi lepoa, ylikuntoa on tärkeää välttää.
Pennun pitäisi saada kasvaa rauhassa aikuiseksi. Yksipuolista, raskasta harjoittelua tulisi välttää vähintään ensimmäisen vuoden ajan.
Lihasvauriot ja niiden hoito
Eri asteiset lihasvammat ovat yleisiä urheilukoirien keskuudessa. Ruhjeet ja venähdykset lasketaan pieniksi lihasvauroiksi, revähtymät suuriksi lihasvaurioiksi. Pienemmät lihasvauriot voidaan tavallisesti hoitaa konservatiivisesti eli kylmällä, hieronnalla ja lääkityksillä, kun taas suurempien revähdysvaurioiden hoito vaatii usein myös kirurgiaa.
Venähdysten akuuttihoitoon suositellaan kylmähoitoa, kevyttä hierontaa sekä muutaman päivän kipulääkekuuria. Aktiivinen lepo, hieronta ja fysioterapia tai akupunktio noin parin viikon ajan venähdyksen jälkeen edistävät vauroiden täyttä parantumista. Ruhjeet vaativat harvoin hoitotoimenpiteitä, ellei verenpurkauma ole poikkeuksellisen suuri.
Lihasrevähdysten ensihoitoon suositellaan tulehduskipulääkitystä, kylmähoitoa ja painesiteitä noin kahden vuorokauden ajan turvotuksen ja tulehduksen vähentämiseksi. Mahdollinen kirurginen korjaus on suositeltavaa tehdä kolmen päivän sisällä vauriosta. Noin kolmen viikon täyslepo on ehdottoman tärkeää parantumisen varmistamiseksi. Täyslevon jälkeen aloitetaan lihaksiston kuntoutus fysiotarapian keinoin, sillä lihakset tarvitsevat parantuessaan oikeanlaista rasitusta parantuakseen mahdollisimman hyvin. Pahasti revähtänyt lihas ei palaa koskaan täysin ennalleen.
Jännevauriot ja niiden hoito
Jännevaurioita voi olla monenlaisia: terävien esineiden aiheuttamia haavoja, rappeumavauroita, revähdyksiä ja venähdyksiä. Venähdysvauriot ovat lemikkikoirilla harvinaisia, mutta urheilijakoirilla tavallisempia. Jänteisiin kohdistuvat voimat ovat tavallisesti paljon pienempiä kuin niiden vetolujuus, joten usein repeämien taustalla on jänteen vetolujuuden heikkeneminen kroonisen venymisen seurauksena.
Jännevauriot vaativat lähes aina kirurgista korjausta. Kirurgian jälkeen jännevaurion parantuminen vaatii ulkoista tukea leikkausalueella sekä noin kaksi kuukautta täyslepoa. Täyslevon jälkeen liikuntaa lisätään hallitusti vielä noin 1,5 kuukauden ajan. Fysioterapia on hyvin suositeltavaa parantumisen tukemiseksi.
Luuvauriot ja niiden hoito
Urheilukoirien yleisimmät luuvauriot tapahtuvat raajojen kärkiosissa, esimerkkinä varpaiden, ranteiden ja kinneralueen luiden murtumat. Murtuman oireena on kipu, raajan epänormaali käyttö sekä mahdollisesti nivelten epänormaali liike. Murtumia voidaan joskus hoitaa ulkoisella tuella, mutta usein leikkaushoito on tarpeen mahdollisimman täydellisen parantumisen aikaansaamiseksi. Murtumakohtien parantuminen kestää useita viikkoja. Ulkoisen tuen käyttö sekä rajoitetun liikunnan kesto määritetään murtumalinjan paranemisen perusteella, mutta useissa tapauksissa rajoitettua liikuntaa tulee jatkaa 2-2,5 kuukauden ajan.
Fysioterapian rooli urheilijakoiran lihashuollossa ja vammojen hoidossa
Fysioterapia on tärkeä osa urheilijakoiran uraa. Fysioterapian keinoin voidaan sekä ylläpitää hyvää suoritustasoa, että edistää vammoista parantumista. Vammojen jälkeen tulee välttää liian nopeaa palaamista normaaliin liikuntaan, sillä vammat uusiutuvat herkästi. Täydellinen lepo ei kuitenkaan edesauta kudosten parantumista, jonka vuoksi huolella suunniteltu kuntoutus on tärkeää. Kuntoutuksen aikana parantuvaan kudokseen kohdistetaan riittävästi rasitusta parantumisen edistämiseksi, hiljalleen rasitusta voimistaen. Kuntoutuksen tukena voidaan käyttää myös akupunktiota, hierontaa, laserterapiaa sekä kylmä/lämminterapiaa.
Milloin eläkkeelle?
Kaikkien urheilijakoirien uralla tulee vastaan se hetki, kun omistaja joutuu miettimään pitäisikö koiran jäädä eläkkeelle kyseisestä urheilulajista. Syynä voi olla ikä, rakenteen kestämättömyys tai vammautuminen. Eläinlääkärin tulee koiraa hoitaessaan pyrkiä arvioimaan, voidaanko parhaalla mahdollisellakaan hoidolla koira saada toivotulle suoritustasolle. Mikäli koira esimerkiksi kipeytyy aina harjoittelun jälkeen, tulee lajin vaihtoa tai koiran eläkkeelle päästämistä vakavasti harkita.
Kisauran jälkeen
Monilla ikääntyvillä urheilijakoirilla on tuki- ja liikuntaelimistössään merkkejä haastavasta harjoittelusta ja kisaamisesta. Lihashuoltoa on hyvä jatkaa myös kisauran jälkeen ja kovassa käytössä olleita niveliä auttaa tukivalmistein.
