Ksylitolimyrkytys
Ksylitoli on pieninäkin annoksina vaarallista
Ksylitoli on suklaan ohella toinen, lähes jokaisesta kodista löytyvä ruoka-aine, joka voi aiheuttaa koiralle vaarallisen myrkytystilan. Haitalliset ksylitoliannokset ovat varsin pieniä, joten ksylitolia sisältävien tuotteiden turvallinen säilyttäminen ahneiden koirien taloudessa on parasta ennaltaehkäisyä.
Jos noin 20 kiloa painava australianpaimenkoira
saisi nieltyä kuvan osoittaman määrän
ksylitolipurukumia, se olisi verensokerin
romahduksen takia eläinlääkärin hoidon tarpeessa.
Ksylitoli eli koivusokeri aiheuttaa koiralle nopean ja pitkään kestävän insuliinipiikin, jonka seurauksena verensokeri laskee vaarallisen alas. Mitä enemmän koira syö ksylitolia, sitä suurempi on verensokerin romahdus. Ksylitoli voi aiheuttaa myös vakavan maksavaurion.
Välitöntä hoitoa tarvitaan, jos koira on niellyt kokoonsa nähden ksylitolia seuraavasti (Xylimax-pastilli/ksylitolipurukumityyny):
5 kg painava koira: 1 pastilli / 0,5 purukumityynyä
10 kg painava koira: 2 pastillia / 1 purukumityyny
24 kg painava koira: 4 pastillia / 2,5 purukumityynyä
48 kg painava koira: 6 pastillia / 5 purukumityynyä
Maksavaurion ovat aiheuttaneet 10-100kertaiset annokset yllä oleviin nähden.
Eläinlääkärihoito ja maksan tukeminen tärkeää
Verensokerin laskun oireet kehittyvät tyypillisesti 30-60 minuutin kuluessa ksylitolin nauttimisesta. Myrkytys aiheuttaa oksentelua, heikkoutta, haparointia, jäykkyyttä ja jopa kouristelua. Maksavaurio koiralle kehittyy pidemmällä aikavälillä: 0,5-3 vuorokauden kuluessa.
Kaikille koirille myrkytysoireita ei tule, mutta nämäkin koirat vaativat ehdottomasti hoitoa maksavaurion estämiseksi. Kuolemaan johtavan maksavaurion riski lisääntyy, jos oireeton eläin jätetään hoitamatta. Eläimen verensokeria, maksaentsyymien nousua ja veren hyytymistä seurataan verinäytteistä.
Ole aina yhteydessä eläinlääkäriin hoidon suunnittelemiseksi!
Jos koiran on nähty syövän ksylitolia ja sillä ei ole vielä oireita, se tulee oksennuttaa välittömästi vetyperoksidilla. Kolmiprosenttista vetyperoksidia annetaan ruiskulla koiralle kaksi millilitraa elopainokiloa kohti suun kautta, enimmäisannos on 50 millilitraa eläimen koosta riippumatta. Vaikutus on tehokkain, jos mahalaukussa on sisältöä, joten koiralle kannattaa antaa ennen oksennuttamista pieni annos ruokaa. Vetyperoksidi aiheuttaa ärsytystä mahalaukun limakalvolla, mikä saa aikaan välittömän oksennusrefleksin.
Ruokasuolalla oksennuttamista ei suositella, koska jos koira ei oksenna, voi seurauksena olla jopa henkeä uhkaava suolamyrkytys. Joissakin tapauksissa vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, jos vetyperoksidia ei ole nopeasti saatavilla ja nielty aine aiheuttaa suurta vaaraa. Tällöin ohjeet suolan käyttöön tulee kysyä eläinlääkäriltä.
Oksennuttamalla saadaan poistettua vain noin 80 prosenttia vatsalaukun sisällöstä, joten onnistuneenkin oksennutuksen jälkeen tarvitaan seurantaa ja tukihoitoa. Jos verensokeri on jo laskenut vaarallisen alas, oksennuttaminen voi pahentaa koiran tilannetta entisestään.
Oksennuttamisen jälkeen koiralle syötetään sokeripitoista ruoka-ainetta kuten hunajaa ja hakeudutaan heti eläinlääkäriin. Klinikalla seurataan verinäytteiden avulla veren sokeria ja kaliumia ja hoidetaan koiraa, kunnes arvot normalisoituvat.
Kotona tehtävään jatkohoitoon on hyvä käyttää maksan toimintaa tukevia ravintolisiä, kuten asetyylikysteiinia, S-adenosyyli-L-metioniinia ja silybiinia sekä C- ja E-vitamiineja. Asetyylikysteiinia lukuun ottamatta kaikkia edellä mainittuja löytyy kauppanimellä Samylin myytävästä valmisteesta. Asetyylikysteiiniä saa useimmista luontaistuotekaupoista.